Jokaisen oma tie Suureen Paastoon, osa 4
Ensimmäisissä osissa on perehdytty keinoihin paastota ja paaston hengelliseen ytimeen. Meistä jokainen ei ole kasvanut paastoavassa kodissa, jokainen ei ole paastoavaan kirkkoon kastettuja ja jokaiselle meistä pitkään paastonneistakin on joskus ollut ensimmäinen kerta. Itse olen voinut paastota ruoasta ensimmäiset kerrat vasta omilleni muutettuani. Ja sitä ennen mahdollisuuteni saada tietoa paastoamisesta rajoittuivat siihen, mitä koulun uskonnontunneilla opetettiin ja mitä omilla, silloin rajallisilla, tiedonhakutaidoillani kykenin saamaan tietooni. Joten tässä neljännessä osassa perehdytään pieniin käytännönvinkkeihin ensimmäistä paastoaan harkitessaan.
Paasto ei ole taito, joka jokaisen tulisi osata. Paasto ei ole harjoite, joka on vain kokeneille. Paasto ei vaadi erityistä hengellistä kypsyyttä. Paasto on pieni, jokaiselle mahdollinen, askel ja siten sopii jokaiselle, joka tahtoo paastota. Olet seurakunnan jäsen tai vasta harkitset sitä. Vaikka sinulla ei olisi mitään aikomuksia liittyä seurakuntaan, voit sinä paastota. Ehkä omassa uskonnossasi on omat tapansa paastota, joita noudattaa. Mutta ortodoksien paasto on tie lähemmäksi Jumalaa, joten vaikket olisi ortodoksi, voit näitä vinkkejä noudattaen etsiä omaa tietäsi omaan hengelliseen kotiisi. Mutta nämä eivät ole ainoita oikeita keinoja ja sinun täytyy löytää ne jotka on sinulle toimivat, ovat ne sitten näitä tai jonkin toisen uskon tai kirkon oppeja. Mutta siirrytään sitten niihin neuvoihin, joita minulla on antaa.
Aloita yhdestä asiasta
Jos paasto kokonaisuutena tuntuu liian suurelta palalta pureskeltavaksi, aloita yhdestä asiasta. Itselleni paasto oli aloittaessani melko vieras asia. Siitä oli peruskoulun uskontotunneilla puhuttu, mutta vanhempieni talossa sitä ei ollut mahdollista toteuttaa yhdenkään paaston aikaan. Joten ensimmäistä kertaa paastosin ensimmäisessä omassa asunnossani asuessani Suuren Paaston aikaan, sillä se oli ainoa paasto josta tuolloin olin edes tietoinen. Ensimmäisessä paastossani paastosin lähinnä luopumalla lihasta, kun tuolloin oli ruokavaliostani karsiutunut jo maito ja kananmuna lähes täysin satunnaisia huijauspäiviäni lukuun ottamatta. Ja tuon paaston myötä pääsin eroon huijauspäivistä, joka teki olostani hieman helpompaa, kun kehoni ei jatkuvasti tullut altistetuksi asioille, joita se ei hyväksy.
Joten voit ihan hyvin aloittaa yhdestä asiasta. Ehkä se on yksi ruoka-aine. Ehkä se on se, että käyt kerran viikossa kirkossa. Ehkä se on yksi hiljaisuudelle annettu hetki, jona ei ole tekemisissä aistiärsykkeiden kanssa.
Älä ole liian ankara itsellesi
Paasto on maraton, ei pikamatka. Se on pitkä, lempeä ja hidas matka, eikä nopea, täydellä teholla tehty rykäisy. Sinun kannattaa säästellä voimiasi, eikä käyttää kaikkea ensimetreillä. Kulkea omaan tahtiisi, jotta jaksat kulkea koko matkan. Sinun ei tarvitse juosta, ei jaksaa tai ymmärtää tai tietää kaikkea kerralla. Paasto ei vaadi täydellisyyttä vaan sitä, että jatkat askel kerrallaan, vielä yhden askelen, kunnes pääset perille.
Ja jos poikkeat tieltä, ei se ole matkan loppu. Jos paasto on jäänyt kesken, voi aina palata. Jos tulet paastomatkalle kesken mukaan, on sekin täysin hyväksyttävää. Jumala ei tuomitse ketään, joka yrittää, vaikka matkalla olisi eksynyt. Hän ottaa yhtä hyvillään vastaan niin sen, joka on kaikkein askeettisimmin paastonnut koko elämänsä, kuin senkin, joka vasta aikuisella iällään on lähtenyt häntä etsimään, joka on välillä eksynyt etsinnässään, joka ei ole paastonnut yhtä näkyvästi, yhtä suuresti, yhtä pitkästi, yhtä säännöllisesti.
Voit myös päättää, että rajoitat jotakin ruoka-ainetta, et luovu kokonaan. Ehkä lihaa ei tarvitse syödä joka aterialla? Ehkä maidon voi päättää jättää ainoastaan kahvin kanssa käyttöön? Ehkä joka päivä ei tarvitse syödä karkkipussillista?
Tunnustele omia rajojasi, mihin olet itse valmis. Jos aloitat itsellesi hyvin ankarana, todennäköisemmin epäonnistut, kun alat pitämään asettamiasi vaatimuksia tavoittamattomina. Eikä paaston kuulu olla niin ankara, että ajaa paastoajan pois luotaan. Jos jokin tapa ei sinulla toimi, niin vaihda se. Jos jokin tuntuu liian raskaalta, kevennä. Jos jokin ei tunnu omalta, jätä se.
Paasto on sinun ja Jumalan välinen, eikä muiden silmille esiteltävä suoritus, jota pisteytetään.
Voit pitää paastosi piilossa
Sinulla ei ole mitään pakkoa kertoa paastoavasi. Sen ei tarvitse näkyä muille. Voit yhä ottaa kakkupalan, jos joku tuo kakun tarjolle syntymäpäivänään. Voit syödä liharuoan, jos menet ystävän luokse illallisvieraaksi. Muista kiittää. Hyvän mielen välittäminen eteenpäin voi olla paastosi ainoa näkyvä osa, jos näin tahdot.
Joskus ihmiset saattavat kyseenalaistaa paastosi, yrittää tarjota asioita joista kerrot paastoavasi, yrittää saada sinun paastosi murtumaan. Tällainen voi horjuttaa etenkin ensimmäisten paastojen aikaan ja voi tuntua, että omaa paastoamistapaansa hakiessaan voi olla helpompi olla siitä edes kertomatta.
Kun olet löytänyt oman tapasi paastota ja olet uskossasi vahva, voit kertoa paastostasi, jos tilanne sitä vaatii. Mutta silloinkin pyri huomioimaan vastapuolen tunteet. Voit kieltäytyä sanomalla "Ei kiitos, ihanan ajattelevaista, mutta minulla on tällä hetkellä paasto, niin en syö tällä hetkellä asiaa x", sen sijaan, että sanoisit "Mitä sinä minulle tuollaista tarjoat? Minä paastoan, enkä voi tuota syödä!"
Muista rukous
Rukous on koko paaston ydin. Sen ei tarvitse olla pitkiä, kirkossa luettavia rukouksia. Ne voivat olla kaikkein pienimpiä. Jumala, kulje kanssani tässä. Jumala, anna minulle rauhaa. Jumala, auta minua näkemään se, mikä on tärkeää. Kaikkein yksinkertaisimmillaan rukous on pelkkä ristinmerkki. Jumala kuulee senkin, mitä et lausu ääneen.
Muista, ettei paasto ole vaatimus vaan Jumalan lahja meille
Paasto ei ole tapa ansaita Jumalan rakkautta vaan tapa avata oma sydän vastaanottamaan rakkaus, joka on jo olemassa. Paasto on tapa sanoa Jumalalle, että kyllä, minä tahdon kulkea sinun tietäsi ja pyydän, että autat minua löytämään sinut itsessäni. Ja juuri siksi se sopii myös sille, joka pohtii sitä ensimmäistä kertaa.
Kommentit
Lähetä kommentti