Jokaisen oma tie Suureen Paastoon, osa 9

Osa 1, osa 2, osa 3, osa 4, osa 5, osa 6, osa 7, osa 8, osa 9

Olemme saavuttaneet tämän postaussarjan viimeisen postauksen ja toivotan jokaiselle paastoavalle lukijalle antoisaa paastoa tämän myötä, kun pohditaan hieman miksi oikein paastoamme.

Paastoa ei tule ajatella irrallisena hengellisenä harjoitteena. Se ei ole pelkkää luopumista, hiljentymistä ja sisäistä matkaa niiden itsensä vuoksi. Paasto on tie, joka kulkee kohti jotain suurempaa, nimittäin pääsiäisen valoa, ylösnousemuksen iloa, ja Jumalan lupausta uudesta elämästä.

Paasto on kuin varhainen kevät, kun maa on vielä kylmä, mutta pinnan alla tapahtuu jotakin, mikä valmistaa meitä siihen, mikä on tulossa.

Miksi paastoamme?
Koska tahdomme tehdä tilaa Jumalalle, tahdomme kuulla Hänen äänensä selkeämmin, tahdomme irtautua siitä mikä sitoo meitä, tahdomme löytää rauhan, tahdomme avata sydämemme muutokselle ja tahdomme kulkea Kristuksen jalanjäljissä kohti pääsiäistä.

Paasto ei ole tapa ansaita Jumalan rakkautta vaan tapa vastata rakkauteen, joka on jo meidän. Ja tuo vastaus on kyllä.

Miksi pääsiäistä juhlitaan?
Pääsiäinen on kristinuskon sydän. Jumalan anteeksianto meille, armahdus synneillemme, joita kadumme. Se on juhla, jossa kuolema väistyy elämän tieltä, pimeys väistyy valon tieltä, epätoivo väistyy toivon tieltä ja synti väistyy armon tieltä. Pääsiäinen on se hetki, jona Jumala sanoo maailmalle, ettei mikään pimeys ole liian suuri, ei kenenkään kuolema ole lopullinen, että Hän tulee tekemään kaiken uudeksi. Ja siksi pääsiäinen on ilon juhla. Suuren, syvän, kantavan ja toivon täyttämän riemun juhla.

Ilo ja kiitos paastossa
Paasto ei ole synkkyys ennen tätä ilon juhlaa. Paasto on tämän suuren ilon odotusta. Se on täynnä hiljaista ja odottavaa iloa, joka kärsivällisesti odottaa puhkeamistaan. Se on kiitollisuutta siitä, että Jumala kulkee rinnallamme, että pienimmätkin muutokset ovat riittäviä, että sydämelle annetaan lupa levätä, että Jumala tekee työtään meissä.

Paaston ilo ei ole äänekästä, se on kuin maan alle juuriaan kasvattava siemen ennen kukaksi puhkeamistaan.

Paasto ei ole päämäärä vaan tie
Paasto ei ole itsensä lopullinen tavoite. Se on matka, joka valmistaa meidät pääsiäisen ilolle. Paasto on hidastamista näkemään, hiljentymistä kuulemaan, luopumista jotta voisimme vastaanottaa ja odotusta jotta iloitsisimme suuremmin.

Paasto ei ole päämäärä, pääsiäinen on. Ja siksi paasto päättyy juhlaan. Eikä pääsiäinen ole pieni juhla, vaan yhtä pitkä kuin paasto, joka on meidät siihen valmistanut. Kirkon perinteessä pääsiäisaika kestää samat 40 päivää, kuin paastokin. Se on Jumalan tapa sanoa: "Kaikki, mistä olet luopunut, minä täytän ilolla."

Pääsiäinen paaston täyttymyksenä
Paasto päättyy, kun olemme valmiita vastaanottamaan Jumalan tarjoaman valon, ilon, toivon, uuden alun ja ylösnousemuksen lupauksen. Pääsiäinen ei ole päivä, se on aika, rytmi ja juhla, joka kantaa meidät pitkälle kevääseen.

Paasto on meidän tiemme.

Pääsiäinen on täyttymys.