Jokaisen oma tie Suureen Paastoon, osa 1

osa 1, osa 2, osa 3, osa 4, osa 5, osa 6, osa 7, osa 8, osa 9

Paasto on ensisijaisesti hengellinen matka, eikä sen kuulu olla kilpailua siitä, kuka syö vähiten tai kuka syö kaikkein oikeimmin. Se on tie kohti mielen kirkastumista, rukousta ja lähimmäisen rakkautta. Ja paastoonkin tulee edetä terveys edellä, eikä koskaan pidä kenenkään terveyttä tai hyvinvointia uhrata paaston vuoksi.

Tässä on minun vinkkejäni erilaisten rajoitteiden kanssa elävien kanssa, jotka tahtovat paastota ruoasta. Mutta henkinen kilvoittelu on paastossa ruokaa tärkeämpää, nämä ovat vain pieniä asioita, joita voit tahtoessasi ruokavaliossasi muokata paaston aikaan. Ja aina kannattaa kuunnella terveydenhuollon ammattilaisia - jos he sanovat, ettei paaston ruokapuolen toteuttaminen ole sinulle turvallista, niin kunnioita sitä. Minulta on tulossa myös postaus, jossa kerrotaan paaston henkisestä puolesta ja kuinka voi paastota ilman toimivaan ruokavalioon kajoamista.

Maito- tai muna-allergia
Etenkin Suuren Paaston aikaan suurin osa paastopäivistä on muutenkin päiviä, jolloin ohjeistustenkin mukaan "oikeaoppisesti" tulisi paastota maito- ja munatuotteista. Joten näiden allergioiden kanssa paasto ei pahemmin tuota ongelmia. Perusraaka-aineet ovat paaston ystäviä. Pavut, linssit, pähkinät, siemenet, peruna, riisi, pasta, juurekset, vihannekset ja kaura-/pähkinä-/soijatuotteet. Paaston aikaan ei ole velvollisuutta käyttää vegaanisia korvikkeita, vaan ruoan on tarkoitus olla yksinkertaista. 

Pähkinä- tai siemenallergia
Tämä voi olla haastavamaa, kuin moni ymmärtää. Ortodoksinen paasto on kasvispainotteinen, mutta monet vegaaniset reseptit pitävät sisällään juurikin pähkinää tai siemeniä. Siksi näiden allergioiden kanssa paaston ruokavalio vaatii hieman enemmän suunnittelua, mutta se on ihan mahdollista ja voi olla hyvinkin yksinkertaista, jos ei ala ajatella liian vaikeasti.

Monet vegaaniset juustot, jogurtit ja levitteet sisältävät pähkinöitä tai siemeniä, jolloin tulee olla kaupan hyllyllä hyvin tarkkana. Mutta tässäkin paasto on hyvin helppo toteuttaa perusraaka-aineilla. Pavuilla, linsseillä, herneillä, soijalla, perunoilla, riisillä, pastalla, juureksilla, vihanneksilla sekä kaura-/soijavalmisteilla.

Soija-allergia
Soijapohjaiset tuotteet ovat hyvin vahvasti esillä vegaanitarjonnassa, joten paastotessa soija-allerginen joutuu ehkä käyttämään hieman luovuuttaan. On tofu, tempeh, soijarouhe, soijasuikale, ja maitoa korvaavat soijavalmisteet. Lisäksi sitä voi löytyä erilaisista kasvisproteiinivalmisteista, kastikkeista ja eineksistä, vaikka isolla mainostettaisiin jotakin muuta käytettyä proteiininlähdettä ja soija on maininta ainoastaan aines-osaluettelossa. Sen sijaan perusruoka-aineista löytyy pavut, linssit, herneet, härkäpavut, gluteenipohjaiset tuotteet, perunat, riisit, pastat, juurekset, vihannekset ja kauravalmisteet.

Gluteeniton ruokavalio tai vilja-allergia
Gluteenittomuus ja vilja-allergiat voivat tuoda paastoon omia haasteitaan. Monet perinteiset paastoruoat, kuten leivät, pastat ja bulgur, eivät sovikaan. Silti paasto on täysin mahdollinen ja yksinkertaisimmillaan hyvin selkeä ja mutkaton rakentuessaan turvallisten ruoka-aineiden ympärille. Vilja-allergioiden kanssa tulee huomioida, ettei gluteeniton välttämättä tarkoita, että on allergiaviljasta vapaata, joten kannattaa kiinnittää tähän myös paaston aikaan huomiota. Ruokavalion pohjana voivat olla pavut, linssit, herneet, pähkinät, siemenet, juurekset ja vihannekset. Lisäksi voi käyttää mahdollisesti riisiä, tattaria, hirssiä, kvinoaa, maissia sekä gluteenittomia pastoja ja nuudeleita, allergiasta riippuen.

Moniallergisuus
Meidän moniallergisten kohdalla paasto voi olla kaikkein hankalin toteuttaa. Jos moniallergisella on vain kourallinen sopivia ruoka-aineita, ei hänen kannata lähteä näistä paastoamaan. Paaston tarkoituksena ei ole kaventaa ruokavaliota niin, että ravitsemus tai jaksaminen kärsii. Turvallisuus ja hyvinvointi on tärkeämpää kuin tiukka paastoaminen. Itselläni on soija turvaruokieni joukossa, jolloin pystyn paaston aikaan jättämään lihatuotteet syömättä, kaikille tämä ei ole mahdollista, sillä heiltä ei löydy sopivaa kasviproteiinia. Jos ruokavaliossa ei ole syömisessä sellaista, mitä voi vähentää tai luopua turvallisesti, voi sen sijaan esimerkiksi vähentää herkkuja, kofeiinia tai napostelua.

Lapsiperheet, raskaana olevat ja imettävät
Lapsiperheissä korostuu se, että paaston tulee olla ihmisen oma valinta. Lasta ei tule pakottaa paastoon. Lapsen kanssa voi keskustella siitä, miksi paastotaan hänen ikätasonsa mukaiseen sävyyn ja tarjota mahdollisuutta valita paasto, mutta myös hyväksyä jos lapsi ei näin tahdo. Lapsen paasto voi myös painottua erityisesti herkkuihin. Vähennetään herkkujen käyttöä, jättää kokonaan paaston ajaksi, syö vain, jos osallistuu juhliin. Mutta tässäkin tapauksessa tulisi päätöksen tulla lapselta itseltään. Jos lapsi on tottunut siihen, että kerran viikossa herkutellaan ja hän tahtoo kerran viikossa herkutella, ei tätä pidä häneltä kieltää. Jos tarjolla on aina herkkuja ja lapsi on tähän tottunut, eikä tahdo tästä luopua, ei pidä herkkuja häneltä paaston nimissä kieltää. Eniten lapsi oppii paastosta esimerkin kautta, ei pakon tuomana.

Jos olet raskaana tai imetät paaston aikaan, kannattaa keskustella aiheesta neuvolassa, jolloin voit saada ammattilaisilta tukea turvalliseen paastoon tilanteessasi. Sekä raskaus, että imetys vaatii runsaasti energiaa, jolloin ravitsemuksen merkitys korostuu. Paaston ei ole tarkoitus aiheuttaa huimausta, pahoinvointia, heikotusta tai maidon määrän heikkenemistä. Ja energiansaanti, proteiini ja rauta ovat erityisen tärkeitä.

Neuvola on tässä elämäntilanteessa tärkeä kumppani paastoa mietittäessä. Siellä ammattilaiset voivat auttaa arvioimalla, onko paasto turvallinen juuri sinun elämäntilanteessasi. Lisäksi siellä saa tukea ravitsemukseen, jaksamiseen ja mahdollisiin huoliin. Keskustelut neuvolassa eivät ole lupa paastoon, vaan tuki turvalliseen arkeen.

Ikääntyneet
Ikääntyessä paasto on aina yksilöllinen ja rakentuu niin terveyden, jaksamisen kuin lähtökohtaisen ruokavalionkin mukaan. Paasto ei ole velvollisuus, eikä sen ole tarkoitus kuormittaa kehoa tai mieltä. Ikääntyessä voi tulla sairauksia, lääkityksiä tai ravitsemuksellisia tarpeita, jotka vaikuttavat paastoamisen mahdollisuuksiin. Myös paaston aikaan on tärkeää huomioida riittävä energian- ja proteiininsaanti. Jos ruokahalu on valmiiksi heikko, ei pidä ruokavaliota tiukentaa vaan syödä sitä, mitä saa syötyä. Lisäksi monet vegaaniset korvikkeet voivat olla liian raskaita ja vaikeasti sulavia, joten ikääntyneelle sopii  usein paremmin tavanomainen kotiruoka perusraaka-aineista.

Ikääntyneiden on hyvä keskustella paastosta terveydenhuollon ammattilaisten kanssa, jos aikovat muuttaa huokavaliotaan. Ja näin varmistaa, että se on heille turvallinen toteuttaa.

Pitkäaikaissairaudet
Sairauksia on lukuisia erilaisia, joten myös paastoa on yhtä monen muotoista pitkäaikaissairaille. Ruokavalio voi olla jo ennestään hyvin tarkkaan suunniteltu ja lääkitykset tai sairauden oireet voivat vaikuttaa siihen, millainen paasto on mahdollinen. Paaston ei tule heikentää energiansaantia tai aiheuttaa ongelmia ravintoaineiden saannille. Monet lääkkeet tulee ottaa ruuan kanssa tai tiettyyn aikaan päivästä, joka tulee huomioida. Paasto ei saa häiritä lääkitystä, eikä säännöllisestä ruokailusta tule tinkiä.

Pitkäaikaissairauksien kanssa on aina hyvä keskustella terveydenhuollon ammattilaisten kanssa, ennen kuin tekee suuria muutoksia ruokavalioonsa, jotta ei onnistu vahingossa pilaamaan oman hoitonsa tasapainoa.

Syömishäiriöt, ruokatrauman kokeneet ja muut mielenterveyden häiriön kanssa elävät
Tälle ihmisryhmälle ruoka ei ole vain ravintoa vaan siihen voi liittyä paljonkin pelkoa, ahdistusta, kontrollia tai vaikeita muistoja. Siksi ruokavalioon liittyvä paasto ei välttämättä ole turvallinen tai edes mahdollinen. Paaston ei ole tarkoitus aktivoida oireita tai lisätä stressiä. Ruokaan liittyvä paasto ei ole välttämätön, eikä aina edes suositeltava. On täysin hyväksyttävää, että keskittyy paastossa henkiseen puoleen, eikä paastoa ruoasta lainkaan.

Tässä ryhmässä tärkeää on säännöllinen, ennakoitava ja turvallinen ruokailu arjessa. Joten ruokailurytmiä ei tule paaston vuoksi muuttaa. Ruoka-annoksia ei tule vähentää, keventää tai yksinkertaistaa, jos se horjuttaa turvallisuuden tunnetta. Ruokavalion pysyvyys on ruokapaaston toteutumista tärkeämpää.

Paaston ei tule voimistaa syömiseen liittyvää syyllisyyttä, häpeää tai kontrollia. Paasto ei ole tapa ansaita mitään tai puhdistauta, eikä se ole itsekuriharjoitus. Henkinen paasto, sekä itsensä arvostamisen, hyväksymisen ja itselleen anteeksi antamisen harjoittaminen voivat olla paljon merkityksellisempiä tekoja paaston kannalta.

Fyysisen työn tekijät ja vuorotyöläiset
Fyysinen työ kuluttaa paljon energiaa, joten tulee myös paastotessa huolehtia siitä, että energiansaanti on riittävää.  Joten eväät kannattaa suunnitella niin, että ovat ravitsevia ja helposti syötäviä. Vuorotyötä tekeville ruokarytmin ylläpitäminen voi olla haasteellinen vuorojen vaihdellessa. Joten on tärkeää paastoruokaa suunnitellessa miettiä, kuinka saa riittävästi energiaa ja ravintoaineita niin, että pärjää seuraavaan ateriaan asti.

Opiskelijat, työttömät ja muut vähävaraiset
Kun elää arkea, jossa ruoka on ennen kaikkea taloudellinen kysymys, voi paasto tuntua kaukaiselta ajatukselta. Paaston ei ole tarkoitus lisätä stressiä, syyllisyyttä tai taloudellista kuormaa, joten kalliit erikoistuotteet voi ihan hyvillä mielin jättää kaupan hyllyyn. Yksinkertainen ja edullinen kotiruoka toimii hyvin myös paastoaikaan. Edullisia perusruokia paastoon ovat esimerkiksi juurekset, pasta, kaura, pavut, linssit ja pakastevihannekset. Paaston ei kuulu olla kulinaarinen projekti vaan arjen selkeytymistä. Ja aina täytyy muistaa, että paastoaminen on jokaisen oma valinta, eikä siihen tule itseään pakottaa, jos ei ole lähtökohtia paastota.

Neurokirjolaiset
Neurokirjon mukana kulkee usein aistiyliherkkyydet, rutiinit, ennakoitavuus, turvaruoat ja mieltymykset, jotka eivät ole valintoja vaan osa hermoston toimintaa. Joten ruokaan liittyvä paasto ei ole aina realistinen tai turvallinen toteuttaa, ja sen toteutuksen tulee tapahtua yksilöllisesti. Paaston ei ole tarkoitus viedä ihmiseltä hänen arkeaan kannattelevia turvaruokia, joten jos torstai on kananugettipäivää, niin silloin torstai voi olla kananugettipäivä. Ruokavalion muuttamisen ei myöskään kuulu olla stressaavaa tai aiheuttaa lisäkuormitusta. Jos neurokirjolla oleva tahtoo paastota ruoasta, voidaan miettiä millaiset muutokset hänen kehonsa ja mielensä pystyvät hyväksymään.

Paastoruuan ei kuulu aiheuttaa ylikuormitusta hajujen tai makujen takia, ei aiheuttaa koostumuksellaan vastenmielisyyttä tai vaikeuttaa liian uusilla ja erilaisilla ruoka-aineilla. Eli paaston tarkoitus ei ole pakottaa syömään ruokia, jotka tuntuvat kehossa epämiellyttäviltä.

Useamman kulttuurin taloudet
Monikulttuurisissa perheissä paasto voi tarkoittaa eri asioita eri perheenjäsenille. Yhdelle paasto voi olla luonteva osa hengellistä perinnettä, kun toiselle se on täysin vieras tai hämmentävä. Ruoka on usein identiteetin ja kodin tärkeä osa, joten paaston ei ole tarkoitus mitätöidä kenenkään kulttuuria. Tärkeää on kunnioittaa jokaisen perheenjäsenen ruokaperinteitä ja valinnanvapautta. Paasto voi olla yhteinen tai vain osa perheestä voi päättää paastota. Paastoruuan ei tarvitse olla mautonta, vaan siihen voi käyttää mausteita, joihin on arjessaan tottunut.

Jos talouden aikuisista toinen paastoaa ja toinen ei, tai jos aikuisten paastoperinteet poikkeavat huomattavasti toisistaan, voi lapsi hämmentyä. Tällöin on hyvä rauhassa selittää lapselle, kuinka erilaisissa kulttuureissa on erilaisia tapoja. Lapselle täytyy myös antaa valinnanvapaus, tahtooko tuo paastota, eikä hänen puolestaan tule asiaa päättää.

Esimerkiksi ortodoksin ja islaminuskoisen taloudessa silloin, kun Suuri Paasto ja Ramadan osuvat samaan aikaan, voidaan esimerkiksi päivällinen ajoittaa niin, että molemmat paastoajat voivat syödä yhteisen pöydän ääressä, vaikkei ruoka välttämättä olisikaan yhteistä. Kahden kulttuurin taloudessa on tärkeää, että molemmat kunnioittavat toistensa paastoa, kumpikaan vähättele toisen tapoja, eikä kumpikaan yritä pakottaa toista omaan paastomalliinsa. Paasto ei ole kilpailu, eikä kyse ole siitä, kenen tapa on oikein tai paremmin. Molemmat paastoavat oman uskonsa ja elämäntilanteensa mukaisesti. Perheen yhteinen arki on tärkeintä.