Jokaisen oma tie Suureen Paastoon, osa 8

Osa 1, osa 2, osa 3, osa 4, osa 5, osa 6, osa 7, osa 8, osa 9

Toiseksi viimeisessä osassa syvennymme uskoni rinnalla toiseen minulle merkitykselliseen aiheeseen ja sen suhteesta paastoon. Nimittäin luontoon ja ekologisuuteen. Kaikki tekemämme, ja siten myös paasto, ulottuu meidän ulkopuolellemme siinä, kuinka elämme suhteessa luontoon, kulutukseen ja koko luomakuntaan. Se koskee meidän valintojamme ja sitä, kuinka päätämme kulkea maailmassa.

Paastotessamme voimme samalla opetella katselemaan luontoa uusin silmin, ei enää pelkkänä resurssina vaan elävänä lahjana, joka on annettu meille huolehdittavaksi. Voimme itsemme ja läheistemme lisäksi muistaa rukouksissamme myös luontoa, pyyntöä, että Jumala ohjaisi meitä valintoihin, jotka ovat hyväksi ympäristöllemme.

Luonto kumppanina paastossamme
Luonto on yksi suurista opettajista, jos pysähdymme kuuntelemaan mitä sillä on kerrottavanaan. Se voi opettaa meille kiireettömyyden rytmin, mitään vaatimattoman hiljaisuuden, huomaamattoman kauneuden ja kuolleesta maasta jälleen esiin nousevan elämän merkityksellisyyden.

Luonnossa kulkeminen voi olla kuin sanaton rukous. Metsä, meri, lumi, sade, aurinko ja tuuli. Ne kaikki puhuvat omalla tavallaan, kun niitä pysähtyy kuulemaan.

Kulutuksen vähentäminen
Paasto on luonnostaan ekologinen. Kun luovumme jostakin, kulutamme vähemmän. Kun hidastamme, tarvitsemme vähemmän. Kun pysähdymme, huomaamme ettemme tarvitsekaan kaikkea. Paaston pieniä ekologisia tekoja voivat olla vähemmän ostaminen, rikkinäisen korjaaminen, lainaaminen hetken tarpeessa, lähellä tuotetun ruoan suosiminen, ruokahävikin vähentäminen tai jo olemassa olevan käyttäminen. Nämä eivät ole suuria tekoja, mutta paaston kauneus on siinä, että pienet teot muuttavat sydäntä ja sydän muuttaa maailmaa.

Luonnon kunnioittaminen
Kristillisessä perinteessä luonto ei ole pelkkä tausta tai maisema. Se on Jumalan luomistyön näkyvä jälki. Kun kohtelemme luontoa kunnioittavasti, kunnioitamme samalla myös Jumalaa. Paasto voi olla kiitollisuutta luomakunnasta, tietoista läsnäoloa luonnossa, maata suojelevia valintoja tai ympäristötuhoista kärsivien puolesta rukoilemista. Luonnon kunnioittaminen ei ole pelkkä ideologia vaan osa hengellisyyttä.

Ekologista paastoa voi pelätä. Voi ajatella, ettei pysty tarpeeksi hyvään, ei kuitenkaan tuota luonnolle mitään hyötyä. Mutta paastolla ei vaadita täydellisyyttä vaan se on askelten ottamista kohti parempaa. Yksi pieni teko riittää. Yksi pieni teko on muutoksen alku.

Entä kun lähelläni ei ole luontoa?
Kaikilla meistä ei ole metsää, ei merta, ei edes puistoa lähellämme. Silti voimme pitää sen osana paastoamme. Voimme avata ikkunan ja hengittää raitista ilmaa, kuunnella sadetta, hoitaa huonekasveja tai katsella taivaalle. Luonto ei ole pelkkä paikka vaan se on suhde.

Rukous luonnon puolesta
Paasto voi olla myös luonnon puolesta rukoilemista. Ilmaston, eläimien, vesistöjen, metsien ja tulevien sukupolvien puolesta rukoilemista. Rukous voi muuttua teoiksi. Teot voivat muuttua tavoiksi. Tavat voivat muuttua elämäntavoiksi. Ja elämäntavat voivat muuttua perinteiksi. Ja kaikki voi olla alkanut alkujaan yhdestä pienestä rukouksesta. Yhdestä paastosta. Yhdestä ihmisestä.