Jokaisen oma tie Suureen Paastoon, osa 7

Osa 1, osa 2, osa 3, osa 4, osa 5, osa 6, osa 7, osa 8, osa 9

Olemme lähestymässä jo tämän postaussarjan loppua, sillä tämän jälkeen meillä on enää 2 osaa jäljellä. Tällä kertaa aiheena ovat tunteet. Paasto voi nostattaa pintaan erilaisia tunteita, joita joudumme käsittelemään.

Paasto ei ole pelkkiä tapoja ja rutiineja, ei pelkkää pinnan kiillotusta. Se voi mennä hyvinkin syvälle tunteisiimme. Kun elämä hidastuu ja turhat äänet vaimenevat, kun luovumme jostakin, joka on ollut meille tärkeää, nousee väistämättä pintaan asioita, joita emme ole ehkä halunneet tai ehtineet aikaisemmin kohtaamaan. Ja tämä on merkki paaston onnistumisesta, ei epäonnistumisesta.

Rauha
Tämä on tunne, jota meistä jokainen paastollaan tavoittelee, mutta se ei aina tule heti. Se voi tulla vasta, kun olemme kulkeneet läpi levottomuuden, kun olemme käsitelleet ja hyväksyneet kaikki muut tunteemme. Mutta kun se tulee, se on kuin ensimmäinen hengenveto pitkään hengittämättä oltuaan. Rauhaa ei voi vaatia vaan sen täytyy antaa tulla omilla ehdoillaan, siitä ei voi pitää väkisin kiinni vaan yrittämällä se vain karkaa kauemmaksi.

Levottomuus
Ajatukset poukkoilevat, tekee mieli hyppiä seinille, palata vanhoihin tapoihin, etsiä nopeaa helpotusta. Paastoon hiljentyminen vain avaa ovia paljastaen sitä, mitä on jo olemassa, eikä luo sitä. Levottomuutta kohdatessasi voit hengittää syvään ja antaa levottomuuden kulkea, päästää sen ulos. Levottomuus ei ole paaston este vaan osa paastoa.

Suru
Vanhat muistot, käsittelemättömät tunteet, ikävä, henkiset haavat joita et ole vielä tullut hoitaneeksi. Kaikki nämä löytävät äänensä, kun levottomuus on päästetty ulos ja alat kuulemaan hiljaisempia ääniä. Surun kokeminen ei tarkoita, että tekisit väärin, se tarkoittaa sitä, että olet valmis parantumaan. Ole itsellesi lempeä, anna tunteidesi tulla ja mennä. Suru ei ole sinun vihollisesi, se on sinun opettajasi, joten kuuntele sitä, ota sen antama oppi ja jatka sitten matkaasi.

Ärtymys
Miksi teen tätä, tämä on turhaa, en jaksa enää, miksi minä päästoan kun tuo toinen ei paastoa. Kun pääsemme lähelle omaa sydäntämme, saatamme osua myös hermoihin. Näiden tunteiden edessä pysähdy hetkeksi ja kysy itseltäsi miksi tunnet näin. Usein ärtymyksen takana piilottelee väsymys, tarve levätä tai tarve tulla nähdyksi. Hoida näiden taustalla olevien tunteiden tarpeet, niin hoidat myös ärtymyksen.

Häpeä tai riittämättömyys
En ole tarpeeksi hyvä, en osaa paastota, en koskaan onnistu yhtä hyvin kuin muut. Lähes jokainen paastoaja on jossain vaiheessa kantanut näitä tunteita, eikä niitä ole väärin kokea. Mutta kuten muissakin tunteissa, anna niiden puhua ja vastaa takaisin, että paasto ei ole koe, ei kilpailu. Ja siten ei ole parempia ja huonompia paastoajia, ainoastaan erilaisia paastoajia.

Ilo
Kun kaikki hankalat tunteet on käsitelty, voi löytää itsestään ilon, joka harvoin uskaltaa tulla esiin muiden tunteiden ollessa äänessä. Ilo on hiljainen keveys, selkeys ja vapaus, jonka löytää rauhan seurasta. Se on hedelmä, joka vaatii puusta huolehtimista tullakseen hyväksi ja suureksi. Kun kohtaat ilon, anna sen virrata ja täyttää itsesi. Älä pakota sitä muotoon vaan anna sen olla sellaisena kuin on.

Liian voimakkaat tunteet
Välillä, jos on pitkään padonnut tunteitaan, vältellyt niitä, voi paaston aikaan ovien avaaminen päästää sellaisen tunneryöpyn, että sitä on vaikea hahmottaa. Nämä voivat tuntua liian voimakkailta, liian sekavilta, liian raskailta ja liian yllättäviltä käsitellä. Se ei tarkoita sitä, että olisit epäonnistunut, vaan sitä, että olet astunut lähemmäs itseäsi. Näitä tunteita käsittelemään voit tarvita ehkä muiden apua. Puhu niistä jollekulle, johon luotat, tai kirjoita ne ylös. Luota siihen, että Jumala on rinnallasi myös tämän virran kohdatessasi.