Jokaisen oma tie Suureen Paastoon, osa 5

osa 1, osa 2, osa 3, osa 4, osa 5, osa 6, osa 7, osa 8, osa 9

Nyt käymme kiinni viidenteen paastoaiheiseen postaukseen. Tällä kertaa aiheena ovat kompastuskivet, joita voi kohdata paastonsa aikana ja kuinka voi välttää ne. Paasto ei ole täydellisten ihmisten matka vaan niiden, jotka ovat väsyneitä, etsiviä, toivovia ja keskeneräisiä. Ja koska olemme keskeneräisiä, on meillä aina edessämme myös kompastuskiviä, mutta se kuinka suhtaudumme niihin vaikuttaa lopputuloksiin. Paasto on metsäpolku, jossa saattaa välillä eksyä, välillä unohtaa määränpäänsä, välillä lipsua askelissaan ja juuri siksi paasto on niin inhimillinen.

Liian suuret odotukset
Moni aloittaa paaston liiallisella innolla ta tekee liian suuria lupauksia pidettäväksi pitkällä tähtäimellä. Ja hyvä aikomus muuttuu nopeasti taakaksi, jota ei jaksa kantaa.
"En käytä somea koko paaston aikana."
"Syön täysin vegaanisesti, enkä syö mitään herkkuja."
"Rukoilen joka päivä vähintään tunnin."
"Käyn jokaisessa paaston aikaisessa jumalanpalveluksessa."

Lipsuminen
Paaston aikana voi tulla hetkiä, jolloin unohdat paastosi, palaat vanhoihin tapoihisi, huomaat rikkoneesi lupauksesi tai et jaksa rukoilla. Tämä ei tee sinusta huonompaa ihmistä tai paastoajaa. Se tekee sinusta vain ihmisen, joka on keskeneräinen.

Lipsuessaan voi palata takaisin itseään soimaten. Voit sanoa itsellesi, että nyt tuli lipsuttua, mutta opin tästä ehkä jotain uutta itsestäni. Voit miettiä, kuinka välttäisit mahdolliset uudet lipsumiset. Jätä turha syyllisyys ja itsesi moittiminen, sillä Jumalakaan ei niin tee. Paasto ei ole koe, jonka voi reputtaa, vaan harjoitus, jossa saa horjahdella yrittäessään.

Itsensä vertaaminen muihin
Tuo toinen paastoaa paremmin.
Tuo toinen luopuu enemmästä.
Tuo toinen rukoilee enemmän.
Tuo toinen osallistuu jumalanpalveluksiin säännöllisemmin.
Tuo toinen näyttää onnistuvan täydellisesti.
Joten miksi minulle tämä on näin paljon vaikeampaa? Miksi olen näin paljon huonompi paastoaja?

Ovat ajatuksia, jotka voivat alkaa paaston edetessä painamaan mieltä. Mutta totuus on, että lähes jokainen paastoaja on käynyt nämä samat ajatukset joskus läpi. Myös ne, jotka näyttävät ulospäin vahvoilta, kurinalaisilta tai täydellisiltä. Meistä kukaan ei näe toisen sisäistä matkaa. Emme tiedä toistemme kamppailuja, epäilyjä tai epävarmuuksia. Ja siksi vertailu on epäreilua, etenkin meille itsellemme.

Ei ole väärin kokea näitä ajatuksia, ne ovat osa meidän ihmisyyttämme, osa paaston rehellisyyttä. Mutta niihin ei pidä jäädä asumaan, ei jäädä niihin vellomaan. Ne tulee käsitellä, hyväksyä ja siirtyä lempeämpiin ajatuksiin.

Vertailu vie huomiota pois siitä, mikä on tärkeintä, nimittäin sinun ja Jumalan välisestä suhteesta. Eikä tuohon suhteeseen kuulu muut ihmiset, heidän paastonsa on heidän ja Jumalan välinen, eikä osa sinun paastoasi.

Sinun paastosi ei tarvitse näyttää samalta, kuin muiden. Se saa olla pieni, se saa olla keskeneräinen ja se saa olla haparoiva. Ja silti se on aivan yhtä todellinen.

Liiallinen sisäinen ankaruus
Monella kompastuminen tapahtuu siinä, että paasto muuttuu ruoskaksi. En ole tarpeeksi hyvä. En osaa paastota. En ole tarpeeksi hengellinen. Tämä ei ole paaston tarkoitus. Puhu itsellesi, kuin puhuisit ystävällesi. Lempeästi, rohkaisevasti, ymmärtävästi ja anteeksiantavasti. Jumala kutsuu sinua luokseen sellaisena kuin olet, eikä vaadi täydellisyyttä.

Arjen kiire ja kuormitus
Paasto voi tuntua mahdottomalta, kun on työt, lapset, mieli täynnä levottomuutta ja elämä täynnä huolia. Mutta paaston ei ole tarkoitus lisätä kuormitusta, vaan keventää sitä. Ja voit etsiä omaan arkeesi sopivan tavan paastota. Paasto on Jumalan läheisyyden etsimistä, ei suuria eleitä.

Paasto tuntuu tyhjältä
On olemassa päiviä, kun paasto tuntuu tyhjältä. Et löydä rauhaa, et uusia oivalluksia, et hengellisiä kokemuksia. Ja tämä on täysin normaalia, vaikka saakin epäilemään paastoa. Mutta yritä näistä päivistä huolimatta luottaa siihen, että Jumala tekee työtään myös näinä hiljaisina päivinä.

Paastossa ei ole epäonnistumista
Paasto ei ole jotakin, minkä voi tehdä oikein tai väärin. On vain erilaisia matkoja, joissa jokainen askel vie kohti Jumalaa, vaikka olisi kuinka horjuvia. Kompurointi ei vie sinua kauemmaksi vaan voi jopa tuoda lähemmäksi, jos annat sen avata sydämesi rehellisyydelle ja armolle.

Paasto on meidän kaikkien tie, vaikka horjuisimme tai kaatuisimme matkalla, voimme aina jatkaa siitä, mihin jäimme.