Jokaisen oma tie Suureen Paastoon, osa 2

 osa 1, osa 2, osa 3, osa 4, osa 5, osa 6, osa 7, osa 8, osa 9

Ensimmäisessä osassa perehdyimme siihen, kuinka ruokavaliossaan voi mahdollisesti paastota erilaisissa elämäntilanteiden ja ruokarajoitteiden kanssa. Aina ruuasta paastoaminen ei ole mahdollista, eikä ruoka ole paaston keskeisin osa. Joten tässä toisessa osassa keskitytään tapoihin paastota, kun ruokapaasto ei ole mahdollinen, ei tahdo toteuttaa ruokapaastoa mutta tahtoo paastota tai ruokapaaston rinnalla kulkevia paaston menetelmiä.

Paasto, joka näkymättömästi kantaa
Aina paasto ei näy selkeästi muille. ja näin paasto onkin oikein hyvä, sillä paaston ei ole tarkoitus olla kilpailu, ei huuto omasta paremmuudesta toisiin verrattuna. paasto on yksityinen, paasto on ihmisen ja Jumalan välinen, eikä muilla ihmisillä tai heidän mielipiteillä pitäisi olla merkitystä. Hyvä paasto on paasto, joka muuttaa jotakin syvällä paastoajan sisällä, eikä ole pelkkää pintakiiltoa ainoastaan lautasella tai muiden ihmisten todistaessa.

Paaston ei kuulu olla suoritus, josta voi saada täydelliset pisteet parhaalla näkyvyydellä. Eikä se ole lista asioista, joista täytyy luopua. Ei. Se on pieni, hiljainen liike paastoajan sydämessä. se on pieni käännös kohti rauhaa, kohti Jumalaa ja kohti omaa sisintään. Se voi olla niin huomaamaton, että ainoastaan paastoaja itse tietää paastostaan ja silti kantaa merkittävää muutosta paastoajan elämään.

Muille näkymätön paasto voi olla itselle annettua armollisuutta, sanojen miettimistä ennen niiden sanomista, valintoja jotka vähentävät kannettavaa kuormaa, pieniä rukouksia omassa arjessa. Paasto ei vaadi voimaa, jota ei ole. Paasto ei vaadi jaksamista, jota ei löydy. Paasto ei vaadi täydellisyyttä, vaan antaa luvan keskeneräisyyteen ja etsimiseen. Paaston ei kuulu pakottaa, vaan kutsua ja antaa. Paaston ei kuulu sitoa, vaan vapauttaa.

Paasto mielen myrskyistä
Meidän jokaisen mielessä on myrskyjä. Ne eivät pauhaa kaikkien nähden ja kuullen, mutta ihmisen mielen sisällä ne huutavat, paiskovat tavaroita, hajottavat paikat. Ne ovat ajatuksia, tunteita, kiireitä, levottomuuksia, ne ovat niitä asioita, jotka vaativat huomiota kaikkein äänekkäimmin. Ne ovat niitä myrskyjä, jotka vievät voimia enemmän, kuin yksikään fyysinen ponnistus. Ja siksi niistä paastoaminen voi olla hyvin antavaa paastoajalle.

Mielen paastoaminen ei tarkoita sitä, että väkipakolla hiljentäisi ajatuksiaan, tyhjentää mieltää tai pakottaisi itseään rauhaan. Sen tarkoitus on olla pieni ja lempeä käännös pois siitä, mikä kuormittaa ja kohti sitä, mikä kantaa.

Mielen paasto on sitä, että antaa itselleen luvan pysähtyä hengittämään. Se on päätös olla juoksematta jokaisen ajatuksen perään. Se on valintaa olla uskomatta kaikkiin mielen kuiskeisiin. Se on muutaman sekunnin tauko keskellä raskasta päivää. Se on oman rajallisuutensa tunnistamista ja hyväksymistä. Se on pieni rukous, pyyntö, että Jumala auttaa kantamaan taakan, joka sinulle on laskettu. 

Voit antaa itsellesi luvan levätä ilman syyllisyyttä ja olla vaatimatta itseltäsi enempää kuin mitä jaksat. Voit tehdä päätöksen, ettet ota harteillesi kaikkea, mitä ei ole välttämätön niillä kantaa. Voit antaa huolillesi vähemmän tilaa ja etsiä rauhaa huoliesi tilalle.

Mielen myrskyt eivät tyynny aina nopeasti, mutta paasto voi olla pieni ankkuri, joka pitää kiinni aaltojen ollessa korkeimmillaan. Se voi olla pieni muistutus Jumalan läsnäolosta myös mielen ollessa levoton. Muistutus siitä, että rauha ei tule aina isoina kokemuksina vaan pieninä, lähes huomaamattomina sisäisinä liikkeinä.

Voit päättää aloittaa päivän yhdellä rauhallisella minuutilla. Ei meditaatioita, ei tekniikoita. Vain minuutti, jona et tee mitään, annat ajatuksillesi tilaa ja kuuntelet niitä.
Voit hengittää kolmesti syvään ennen, kuin vastaat saamaasi viestiin tai sähköpostiin. Se ei ratkaise kaikkea, mutta se auttaa valmistautumaan.
Voit pitää päivässäsi yhden hitaan hetken. Se voi olla kahvikupillinen ilman digilaitteita, se voi olla lyhyt kävelylenkki, se voi olla hetki ikkunan ääressä.
Voit kirjoittaa huolesi paperille ja jättää ne sille. Se ei ratkaise sitä nyt, mutta et kanna sitä mukanasi, vaan se jää paperille odottamaan.
Voit sallia itsellesi yhden suorituksen vähemmän. Yksi tehtävä, yksi velvollisuus, yksi suoritus, jonka annat itsesi jättää tekemättä.
Voit valita jokaiselle päivälle yhden lempeän ajatuksen. Kun mielesi alkaa tuomaan uhkakuvia ja kauhuja pintaan, niin toistat ajatuksen joko mielessäsi tai ääneen.
Voit pysähtyä hetkeksi, kun huomaat ahdistuksen painavan. Aina ei tarvitse jatkaa vauhdilla, välillä voi pysähtyä.
Voit antaa itsesi olla väsynyt. Sinun ei tarvitse olla aina vahva, se ei ole heikkoutta, se on ihmisyyttä.
Voit kävellä hitaammin kuin yleensä. Vaikka vain muutaman askelen. Kiire on mielesi luomus.
Voit sulkea silmäsi ja sanoa hiljaa mielessäsi: "Jumala, minä olen tässä. Olethan kanssani?"

Ruutujen valojen vähentäminen
Kaikki valot eivät lämmitä. Jotkin valot vilkkuvat taskussa, herättävät yöllä, keskeyttävät ajatuksen, vievät huomion pois tästä hetkestä. Se on ruutujen valo, pienet kirkkaasti loistavat ikkunat, jotka täyttävät mielen ärsykkeillä ja pitävät kiirettä yllä silloinkin, kun keho olisi valmis lepäämään.

Digipaasto ei ole ruutujen demonisointia, ei yritys paeta maailmaa tai sulkea silmiä todellisuudelta. Se on lempeä päätös antaa enemmän tilaa itselleen. Tilaa hengittää. Tilaa olla. Tilaa kuulla oman sydämen ääni. Tilaa huomata elämä ympärillään.

Digipaasto voi olla hyvin pieni. Se voi olla hetki päivästä, jonka puhelin ei ole kädessä. Se voi olla päätös olla avaamatta sovellus, joka ottaa enemmän kuin antaa. Se voi olla tauko jatkuvasta vertailusta, uutisvirran kohinasta, ilmoitusten piippauksesta. Asioista, jotka vaativat mielen pysymään valppaana, kun se kaipaisi lepoa.

Se voi olla hetki, jonka laittaa puhelimen pois näkymistä ja kuuluvista, se voi olla päätös olla selaamatta somea ennen nukkumaanmenoa, se voi olla valinta olla reagoimatta jokaiseen ilmoitukseen heti, se voi olla pieni rukous, kun käsi automaattisesti yrittää hakeutua puhelimelle.

Sen ei kuulu olla itsensä eristäminen vaan itsensä kokoaminen. Se on tilan tekemistä Jumalan hiljaiselle puheelle, joka herkästi hukkuu ruudun kirkkaudessa ja löytyy mielen levossa.

Digipaasto ei ole yhteyden katkaisemista. Sen ei ole tarkoitus vähentää yhteydenpitoa tai luopua arjen mahdollistavista apuvälineistä. Monelle puhelin, tietokone, tabletti tai viestisovellukset eivät ole vain ajanvietettä, vaan elintärkeitä kommunikaation keinoja, keinoja yhteyteen läheisten kanssa, tehdä työnsä, opiskella ja tulla ymmärretyksi. Joillekin digitaalisen välineet ovat keino saavutettavuuteen. Puheentunnistus, tekstinlukija, tulkkaus, kommunikaattori, muistuttaja, aikatauluttaja, etäyhteydet. Näitä ei ole digipaastolla tarkoitus karsia. Se ei ole yhteyden katkaisemista vaan kuormituksen keventämistä. Se ei ole pakottamista hiljaisuuteen vaan tilan tekemistä rauhalle. Se ei ole kommunikaation vähentämistä vaan sen selkeyttämistä. Se on yhteyden säilyttämistä ilman, että mielen tulee olla jatkuvassa valmiustilassa. Digipaastolla karsitaan pois sitä, mikä kuluttaa, mutta pidetään kiinni siitä, mikä kannattelee. Se voi olla valinta olla vähemmän ruudun äärellä, mutta ei vähemmän yhteydessä.

Voit aloittaa päivän ilman puhelinta. Vaikka vain viisi minuuttia. Vaikka vain kunnes nouset sängystä ylös. Vaikka vain kunnes olet tehnyt aamupesut. Vaikka vain kunnes olet saanut aamupalan syötyä. Se muuttaa koko aamun sävyn, kun ei ole heti ylivirittynyt.
Voit pitää yhden ruuduttoman hetken päivässäsi. Se voi olla kahvikupillisen juominen, se voi olla kävely, se voi olla ystävän kanssa tapaaminen, se voi olla hiljaa istuminen.
Voit laittaa ilmoitukset pois sovelluksista, jotka kuormittavat. Kaikki ei vaadi välitöntä huomiota. Voit päättää katsoa sovellukset tiettyyn aikaan ja sen ulkopuolella miettiä muuta.
Voi pitää illat ruutuvapaina. Voit sulkea puhelimen, sulkea tietokoneen, sulkea television. Puolituntia ennen nukkumaan menoa riittää. Lue kirjaa tai nauti perheen seurasta. Nukutkin rauhallisemmin.
Voit kysyä itseltäsi aina ennen laitteen avaamista miksi olen menossa tänne. Jos sinulla ei ole vastausta, et ehkä tarvitse sitä hetkeä.
Voit pitää puhelimen poissa ruokapöydästä. Annat ateriallesi ja ruokaseurallesi täysi läsnäolosi.
Voit antaa itsellesi luvan olla tavoittamattomissa. Se ei ole itsekkyyttä, se on lepoa.

Sanojen painon keventäminen
On olemassa sisällä pitämiään kirjaimia painavampia sanoja. Sanoja, jotka jäävät ilmaan vielä lausumisen jälkeen. Sanoja, jotka jäävät satuttamaan, vaikka eivät olisi tarkoitetut pahoiksi. Sanoja, jotka lausutaan aiheuttamaan kipua. Mutta on myös sanoja, jotka rakentavat, lohduttavat ja kannattelevat. Ja paaston aikaan on hyvä miettiä, millaisia minun käyttämäni sanat ovat.

Paasto sanoista ei ole hiljaisuuteen pakottautumista. Se ei ole yritys olla puhumatta tai vetäytyä etäälle muista. Se on lempeä valinta pysähtyä hetkeksi ennen sanojen lausumista. Se on valinta kysyä itseltään "Onko sanomani totta? Onko sanomani tarpeellista? Onko sanomani lempeää?", ennen kuin lausuu sanat ääneen.

Sanoissaan paastoaminen voi olla sitä, että jättää sanomatta sen terävän huomion, joka nousee kielellä väsymyksestä. se voi olla sitä, että ei lähde mukaan juoruun, vaikka se olisi helpompaa. Se on sitä, että kun tekisi mieli valittaa valitseekin lausua jotakin, mistä on kiitollinen. Se voi olla sitä, että antaa itselleen luvan olla hiljaa ja kuunnella. Se voi olla sitä, että ei täytä jokaista taukoa puheellaan, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Se voi olla sitä, että kuuntelee hieman tarkemmin, hieman avoimemmin.

Sanojen paastoaminen ei ole vain pidättäytymistä, se on myös valintoja. Se on valinta puhua lempeämmin. Valinta puhua rohkaisevammin. Valinta puhua rakentavammin. Se on myös valinta ajatella lempeämmin, rohkaisevammin ja rakentavammin. Jos mielessäsi aina kritisoit muita, voit yrittää sen sijaan miettiä, mikä toisessa on hyvää. Se on valintaa käyttää sanojaan valontuojina, ei varjojen kutsujana.

Ja välillä se on sitä, että puhuu itselleen ja itsestään kauniimmin. Sitä, ettei soimaa itseään virheistä. Sitä, ettei vaadi itseltään mahdottomia. Sitä, että sanoo mielessään, että minä riitän.

Voit laskea kolmeen ennen kuin vastaat vihaisena tai väsyneenä. Usein nämä kolme sekuntia voivat auttaa muuttamaan ulosannin sävyä.
Voit valita, ettet osallistu juoruihin. Ei siksi, että olisit parempi, vaan siksi, että se keventää omaa sydäntäsi.
Voit harjoitella yhden ystävällisen lauseen käyttämistä. Kiitos. Olet tärkeä. Arvostan sinua. Anteeksi. Ovat pieniä, eivät vaadi paljoa aikaa, mutta kantavat suurta merkitystä.
Voit puhua itsellesi, kuten puhut ystävillesi. Lempeydellä, ymmärryksellä, ilman kohtuuttomia vaatimuksia.
Voit kysyä itseltäsi ennen puhumista, että rakentaako tai tekeeko tämä asioista parempia. Jos ei, voi sen ehkä jättää sanomatta.
Kuuntele enemmän kuin puhut. Meillä on kaksi korvaa, mutta vain yksi suu, jotta voisimme kuunnella kaksi kertaa yhtä paljon kuin puhumme.

Toisia kohden kääntyen
Paastossa ei ole kyse vain meistä itsestämme vaan myös suhteestamme muihin ihmisiin. Siihen, kuinka olemme vuorovaikutuksessa maailman kanssa. Aina ei tarvitse kysyä, mistä minä voin luopua. Välillä voi kysyä, mitä hyvää minulla on antaa muille.

Lähimmäisenrakkauden ei tarvitse olla suuria tekoja. Se ei ole sankaruutta, eikä vaadi sellaista, mitä ei ole antaa. Se on valintoja, jotka tekevät maailmasta hieman lempeämmän paikan, yhdelle ihmiselle kerrallaan.

Se voi olla pysähtymistä kuuntelemaan toisen puhuessa. Se voi olla pysähtymistä, vaikka mieli hoputtaisi kulkemaan ohi. Se voi olla näkymättömäksi jääneen huomioimista. Se voi olla kuulumisten kysymistä ystävältä ja vastauksen kuuntelua. Se voi olla anteeksi antamista ja kaunoista irti päästämistä. Se on rauhan valitsemista, kun olisi oikeutettu vihaan. Se voi olla pienien, huomaamatta jäävien hyvien tekojen tekemistä. Se voi olla avun tarjoamista ja sen antamista pyydettäessä. Se voi olla tilan antamista bussissa, keskustelussa, elämässä. 

Lähimmäisenrakkaus ei ole suorittamista vaan tapa katsoa maailmaa nähden toisten ihmisten arvo. Se on tapa kulkea maailmassa jättäen jälkeensä valon siemeniä. Se on tapa antaa Jumalan rakkauden kulkea kauttamme eteenpäin vaatimatta vastaanottajalta mitään.

Voit laittaa yhdelle ihmiselle viestin. Ajattelin sinua tänään. Kaipaan sinua, tahtoisitko tavata joskus? Toivottavasti sinulla on mukava päivä tänään.
Voit kysyä ihmisiltä vilpittömästi, kuinka he voivat ja pysähtyä kuuntelemaan vastaus.
Voit tehdä pieniä hyviä tekoja ilman niiden kailottamista. Jätä positiivinen lappu, auta eksynyttä tai apua tarvitsevaa, anna siitä, mitä sinulla on antaa. Älä vaadi teoillasi huomiota, älä kuuluta antamaasi kaikille, älä hae hyväksyntää.
Voit antaa anteeksi niille, jotka ovat tehneet väärin sinua kohtaan. Ei siksi, että he ansaitsivat sen tai se olisi oikein, tee se siksi, että sinä ansaitset anteeksiannon tuoman rauhan.
Voit antaa tuntemattomille, kiitä. Se voi olla päivän ainoa ystävällinen kohtaaminen toiselle, se voi viikon tai kuukauden ainoa ystävällinen kohtaaminen.
Voit antaa toisille etusija liikenteessä, jonossa tai keskustelussa. Jos sinulla ei ole tarve istua liikennevälineessä, anna se sellaiselle joka tarvitsee, jos ostoskorisi on täynnä ja takanasi jonossa olijalla vain yksi tuote, anna mennä ensiksi, anna keskustelussa toiselle tilaa, äläkä puhu päälle.
Voit rukoilla muiden puolesta. Heidän ei tarvitse tietää siitä mitään. Rukoilet heille hyvää, jotta heidän hyvänsä toisi myös sinulle rauhaa.

Kulutuksen virran paasto
Arjen läpi kulkee virtoja, joita edes huomaa. Virtoja, jotka täyttävät kodin tavaroilla, mielen toiveilla, sydämen levottomuudella. Virtoja, jotka vaativat aina jotakin lisää, jotakin enemmän, jotakin parempaa. Ne ovat kulutuksen virtaa, pieniä arkisia valintoja, jotka hiljalleen kasaantuvat nurkkiin vieden tilaa siltä, joka on oikeasti tärkeää.

Paasto ei ole ostamisen kieltämistä, ei yritystä askeettisuuteen tai kaikesta luopumiseen. Se on enemmänkin lempeä pysähdys ennen ostosta, kysymys itselle siitä, että tarvitsenko minä tätä vai yritänkö vain täyttää sillä sitä, mikä ei omaisuuden suuruudella täyty.

Kulutuksen paaston ei tarvitse olla suurta. Se voi olla päätös olla ostamatta uutta toimivan tilalle. Se voi olla hetki, jona laittaa ostoskorin kiinni ja hengittää. Se voi olla yön yli miettiminen ennen ostopäätöksen tekemistä. Se voi olla valinta käyttää sitä, mitä jo omistaa.

Se voi olla myös kotinsa katsomista lempeästi ja kysymistä itseltään, mikä täällä tuo minulle rauhaa, mikä täällä vie sitä. Se voi olla uuden kodin antamista tavaralle. Se voi olla sitä, ettei tuo mitään uutta kotiinsa. Se voi olla sen huomaamista, kuinka vähän tarvitsee.

Kulutuksen paasto ei ole vain luopumista, vaan se on myös löytämistä. Löytämistä siitä, mikä on olennaista, siitä mikä tuo iloa, mikä on riittävää. ja ennen kaikkea se on rauhan löytämistä siihen, että olen riittävä ilman uusimpia ja hienoimpia esineitäkin.

Voit pitää viikossa päivän, jona et osta mitään. Ei sääntö vaan tauko.
Voi kysyä ennen ostamista, onko ostos tarpeeseen vai vain hetken helpotus.
Voit käyttään ensiksi loppuun sen, mitä sinulla on jo. Kosmetiikka, ruoka, vaatteet, riittävät usein pitkälle, eikä uutta kannata ostaa ennen kuin tarvitsee. Vältä hävikkiä.
Voit laittaa yhden tavaran viikossa kiertoon. Lahjoittaa, antaa ystävälle, viedä kierrätykseen, myydä kirpputorilla.
Voit tehdä hiljaisia ostoskoreja. Laittaa tuotteet ostoskotiin ja odottaa seuraavaan päivään. Usein halu ehtii haihtumaan, jos tarve ei ole todellinen.
Voit valita yhden asian, jota ostat vähemmän. Kahvilakahvit, vaatteet, kirjat, sisustustavarat, mikä tahansa.
Muista, ettei paasto ole köyhyyden jäljittelyä. Se on rauhan etsimästä, ei puutteen ihannointia.
voit etsiä iloa siitä, mikä on ilmassa. Luonnosta, hiljaisuudesta, ystävistä, rukouksesta.

Ovien avaaminen Jumalan puheelle
On olemassa hiljaisuutta, joka ei ole tyhjää. Hiljaisuutta, joka ei ole yksinäisyyttä vaan läsnäoloa. Hiljaisuutta, jossa kuulee sen, minkä arjen melu peittää. Hengen paasto ei ole lista rukouksia, joita pitäisi ehtiä lukemaan, ei henkisyyden tehokkuutta. Se on käännös kohti Jumalaa. käännös, jonka voi tehdä missä, milloin ja millaisin voimin tahansa.

Se on pieni kesken päivän nouseva rukous. Se on hetki, jona pyytää Jumalaa olemaan lähellä. Se on pieniä kiitollisuuden ajatuksia valaisemassa arkea. Se on hengellisten laulujen kuuntelua. Se on Jumalan sanaa opettavien kirjoitusten lukemista. Se on tuohuksen sytyttämistä ja hetkeä sen valossa.

Se ei vaadi erityistä paikkaa. Se voi tapahtua keittiössä, bussissa, työpöydän ääressä, keskellä lasten leikkiä. Jumala ei vaadi täydellistä rauhaa vaan on läsnä hetkessä, joka on juuri nyt.

Joskus hengellinen paasto on sitä, että antaa itsensä olla jumalan edessä ilman sanoja täysin avoimena mitään kieltämättä tai salaamatta. Sitä, että ei yritä selittää, vaatia tai suorittaa vaan, että vain on ja luottaa sen riittävyyteen.

Välillä se voi olla Raamatun avaamista ja yhden jakeen lukemista. Välillä Jumalan löytämistä hiljaisuudesta. Välillä sitä, että antaa sydämensä levätä Jumalan tykönä, vaikka mieli olisi levoton. Välillä se on sen hyväksymistä, että Jumala löytää sinut, eikä sinun tarvitse etsiä Häntä.

Voit sytyttää tuohuksen ja viettää hetken sen äärellä. Antaa sen valon muistuttaa Jumalan läsnäolosta.
Voit lukea yhden Raamatun jakeen päivässä. Ei sen enempää, ellei sydämesi sitä kaipaa.
Voit lausua lyhyen rukouksen kesken päivää. "Jumala, ole tässä."
Voit kuunnella hengellistä musiikkia ja kirkkoveisuja. Anna niiden virrata, kun omat sanasi eivät riitä.
Voit pitää pienen hiljaisen hetken ennen nukkumaanmenoa. Hengittää syvään ja antaa päivän laskeutua Jumalan käsiin.
Voit käydä kirkossa, jos se on mahdollista. Tai voit tuoda pienen pyhän hetken kotiisi.
Voit rukoilla jonkun toisen puolesta. Lyhyesti, hiljaa, ilman suuria sanoja.

Arjen kiireiden helpotus
On olemassa kiireitä, jotka eivät näy kalenterissa. Kiireitä, jotka eivät johdu tapaamisista, aikatauluista  tai tehtävälistoista. Kiireitä, jotka johtuvat siitä, että mieli juoksee elämää nopeammin. Se on sisäisestä tehokkuudenpakosta kumpuavaa kiirettä, tarpeesta olla hyödyllinen ja aina vähän omaa jaksamistaan enemmän. Arjen kiireistä paastoaminen ei ole sitä, että kaikki muuttuisi välittömästi helpommaksi. Se ei ole velvollisuuksien tai arjen vaatimusten katoamista. Se on pieni ja lempeä päätös hidastaa omaa askelta. Se on päätös olla juoksematta, jos voi kävellä. Se on päätös olla suorittamatta silloin, kun se on mahdollista.

Kiireen paasto voi olla sitä, että antaa itselleen luvan tehdä vähemmän. Se voi olla sitä, ettei täytä jokaista hetkeä tekemisellä. Se voi olla taukojen sallimista ilman selittelyä. Se voi olla sen hyväksymistä, että ihminen ei ole kone, eikä Jumala pyydä meiltä sellaista, johon emme kykene. Se voi olla arjessa hetkeen pysähtymistä ja itsensä tunnistamista.

Paasto ei ole laiskuutta, se on rohkeutta ja armollisuutta. Se on rohkeutta tunnistaa omat rajansa, se on rohkeutta kunnioittaa niitä. Paasto on sitä, että uskoo, ettei Jumala tuomitse meitä tehokkuutemme mukaan, ei rakasta meitä vähemmän siksi, että olemme väsyneitä. Ja jos Jumala ei tuomitse, ei tule meidänkään itseämme tuomita.

Joskus paasto on luvan antamista hitauteen. Joskus se on yhden asian tekemistä kerrallaan. Joskus se on sitä, että jättää tekemättä yhden asian ja antaa itsensä huomata, ettei se kaada maailmaa. joskus se voi olla ennen kaikkea sitä, että löytää rauhan keskeltä arkeaan, eikä sen ulkopuolelta.

Voit tehdä yhden asian kerrallaan. Ei siksi, että pitäisi, vaan siksi, että mieli saa keskittyä ja rauhoittua.
Voit pitää päivän aikana mikrotaukoja. 30 sekuntia, et tarvitse sen enempää. Hengität syvään, venytät itsesi suoraksi ja pysähdyt.
Voit jättää yhden asian tekemättä. Kaikki ei ole aina pakko olla valmista heti, nyt ja tässä. Maailma ei kaadu tekemättömyyteen.
Voit antaa itsellesi hitaan hetken. Tee jokin arkinen asia tarkoituksella hitaammin. Pue sukat, kaada kahvi, avaa ovi.
Voit sallia oman keskeneräisyytesi. Kaiken ei tarvitse olla valmista, ei siistiä, ei täydellistä.
Voit kävellä hitaammin kuin yleensä. Annat mielesi kertoa keholle, että kiire ei ole kaikki kaikessa, aina ei ole kiire.
Voit sulkea silmäsi ja lausua Jumalalle pienen pyynnön. "Jumala, anna minulle rauhaa tähän hetkeen."

Jokaiselle oma polkunsa
Paasto ei ole kilpailu. Se ei ole mittari hengellisyyteen, vahvuuteen tai kurinalaisuuteen. Se ei ole lista asioista, jotka pitäisi tehdä paremmin, enemmän, oikein. Se ei ole suoritus, joka on pakko suorittaa, koska muuten olisi jotenkin toista vähäisempi.

Paasto on kutsu. Kutsu pysähtyä, hengittää ja kuulla jotakin, mikä helposti hukkuu arjen meluun. Kutsu kääntyä Jumalan puoleen. Ei siksi, että pitäisi vaan siksi, että sydän kaipaa sitä. Ja koska jokaisen elämä, jokaisen tarpeet, jokaisen suhde Jumalaan on erilainen, on myös jokainen paasto erilainen. Yhdelle paasto on ruoasta kieltäytymistä, toiselle se on hiljaisia rukouksia ja kolmannelle ruutujen valoista irtautumista. Yhdelle paasto on kiireestä vapautumista, toiselle sanojensa miettimistä ja kolmannelle mielen myrskyjen rauhoittamista. Ja jokainen paastoaa sen verran kuin on itse valmis, kuin itse kykenee, kuin itse jaksaa. Paasto on matka, jossa pieninkin askel on askel oikeaan suuntaan.

Ja ehkä tärkeintä on se, että paasto ei ole ties pois elämästä vaan tie syvemmälle elämään. se on tie syvemmälle rauhaan. Tie Syvemmälle läsnäoloon. Tie syvemmälle Jumalan rakkauteen, joka kantaa omien voimien ollessa vähissä.

Loppujen lopuksi. Paasto ei ole sitä mitä teemme vaan sitä, mitä Jumala tekee meissä, kun annamme Hänelle tilaa. Ja meistä jokaisella on omat keinomme tämän tien löytämiseen.