"Voisit miettii, tarviitko sä tulkkii oikeest..."

 Tämä on aihe, josta olen jo joitakin kertoja aikaisemmissa blogeissani nostanut esille, mutta joka selkeästi vaatii yhä uudelleen esiin ottamista, sillä tuota lausetta saa yhä jossakin muodossa säännöllisesti kuulla. Minulla on kuulovamma, jonka takia minulle on myönnetty oikeus kuulovammaisten tulkkaukseen.

Vuonna 2020 treenasin hyvin säännöllisesti taekwondoa, ja kyllä, minulla oli harjoituksissa mukanani tulkki. Tuolloin olen edellisen kerran tästä aiheesta kirjoittanut erään kohtaamisen inspiroimana, jossa minulle nuo otsikon sanat sanasta sanaan sanottiin.

Tuolloin olin jo todennut erään ohjaajan suhtautuvan melko nihkeästi tulkin läsnäoloon, joten olin alkanut jo hänen vetämiään treenejä vältellä, vaikka ne sijainnin ja aikataulun kannalta olisivat olleet minulle kaikkein otollisimmat osallistua. Tällä treenikerralla hän oli tullut treenaajana toisen ohjaajan treeneihin, joten en voinut tietää hänen tulostaan etukäteen. 

"Oot treenannu jo niin pitkään, et pärjäisit varmasti kattomal ohjaajalt ja muilta mallii"

Vaikka olin aistinut jo kyseisen ohjaajan asenteen, niin tuli minulle yllätyksenä, kun hän tahtoi treenien jälkeen puhua kanssani ja aloitti puhumisen näillä sanoilla. Kyllä, minä olisin pystynyt ohjaajaa katsomalla saada selville, mitä me seuraavaksi harjoittelimme. Mutta pelkällä katsomisella en olisi saanut tietää, kuinka tosissaan harjoitusta tehdään, kuinka monta toistoa tehdään, onko tarkoitus keskittyä oikeaan liikerataan vai pyritäänkö nopeuteen, tehdäänkö ottelutyyliin vai pelkkää potkua sellaisenaan.

Rauhallisessa tilassa, kahden kesken pärjään ilman tulkkia ihan kelvollisesti, jos voin luottaa siihen, että keskustelutoveri ei puhu käsiinsä, tietokoneen ruudulle tai selkä minuun päin. Mutta treenien kaltaisissa tilanteista minulla menee monta päivää toipua kuuloväsymyksestä, jos yritän sellaiseen ilman tulkkia osallistua. Enkä saisi treeneistä irti sitä kaikkea, minkä muut saavat.

Miksi otin tämän jälleen puheeksi? Tänä keväänä sain lähes samat sanat kuulla, tällä kertaa sairaanhoitajan lausumana. Hän harkitsi lähetteen laittamista erääseen kuntoutusmuotoon ja kysyi, voisinko harkita meneväni kyseiseen kuntoutukseen ilman tulkkia, sillä osa tuosta kuntoutuksesta voi olla ryhmämuotoista.

"Tulkin läsnäolo voisi häiritä muita ryhmässä. Ja olet sinä tässä minun kanssani ihan hyvin ymmärtääkseni pärjännyt."

Koska ahdistukseni on alkuvuodesta ollut paljon tavanomaista pahempaa ja koska tahdoin kyseiseen kuntoutukseen lähetteen saada, en pystynyt kuin myöntymään tähän pyyntöön. Vaikka juuri tuollainen ryhmämuotoinen on sellaista, johon sitä tulkkia kaipaisin. Ja tämän sairaanhoitajankin kanssa tavatessa on aina se tulkki siellä mukana ollut.

Minulle on tulkkauspalvelu myönnetty syystä
Ja vain tarpeeseen minä niitä tulkkeja tilaan. Minä osaan aika hyvin arvioida millaisissa tilanteissa koen tulkin hyödylliseksi ja teen tulkkitilauspäätökseni sen perusteella. En minä tulkkeja tilaile ihan vaan, koska minä pystyn niin tekemään. Enkä sen takia, että se on niin hauskaa ja ihanaa saada käytännössä tuntematon ihminen kulkemaan mukanani ihmisten ilmoilla. Ei. Minä tilaan tulkit ja otan mukaani, koska tarvitsen heitä, jotta olisin oikeasti samassa asemassa normaalikuuloisen ihmisen kanssa sosiaalisessa tilanteessa, johon minulla tulkki on tilattuna.

Käytännössä se, että minua kehotetaan jättämään tulkki pois jostakin sen takia, että olen jossakin toisessa tilanteessa pärjännyt tulkin kanssa ihan hyvin voisi vertautua henkilöön, joka näkee silmälasien avulla hyvin. Ja jos tälle silmälaseja käyttävälle sanottaisiin, että kun olet noitten lasien kanssa aina selvinnyt oikein hyvin, niin mitä jos ensi kerralla jättäisit ne kotiin, kun ne voi olla vähän häiriö meille muille. Kyllä sinä varmasti pärjäät ihan hyvin ilmankin! Kyseinen henkilö vain ei pysty ilman silmälaseja suunnistamaan näön perusteella.

Ainoa ero näiden kahden välillä on se, että silmälaseja käyttäville harvemmin sanotaan, että asia, joka auttaa heitä pärjäämään elämässä aistialeneman kanssa, tulisi jättää käyttämättä. Miksi jonkun toisen mukavuus on tärkeämpi, kuin minun saavutettavuus?

Oletko sinä joskus kohdannut ennakkoluuloja tai ikäviä kommentteja apuvälineeseesi tai tukimuotoihisi liittyen? Kerro toki kommenteissa omat kokemuksesi!