Reseptien muokkaaminen ja kehittely
Kuten on ehkä jo huomattu, minä muokkaan ja kehitän säännöllisesti reseptejä omiin rajoitteisiini soveltuviksi. Ja julkaisen hyväksi todettuja täällä. Tässä postauksessa ei ole mitään uutta reseptiä, mutta ruoasta silti puhutaan. Nimittäin siitä, miksi minä koen tärkeäksi reseptien muokkaamisen ja kokeilemisen.
Mihin reseptien muokkaaminen perustuu?
Se riippuu varmasti ihmisestä, että kuinka mielii tehdä. Monet varmasti aloittavat joko etsimällä mieluisen reseptin tai törmäämällä sellaiseen verkossa. Itse aloitan yleensä sillä, että ennen kuin lähden etsimään reseptejä, tutustun kyseisen ruoan/leivonnaisen alkuperään. Mitä sen maun ja koostumuksen suhteen tavoitellaan. Vasta tämän jälkeen lähden tutustumaan useisiin resepteihin, joiden pohjalta lähden muokkaamaan omia reseptejäni. Yleensä kannattaa pyrkiä siihen, että ottaa pohjaksi reseptin, joka vaatii mahdollisimman vähän muokkaamista.
Mistä tunnistaa reseptin, jota on helpohko muokata?
Mitä vähemmän alkuperäisessä reseptissä on korvaamista vaativia ainesosia, sitä helpommaksi voisi muokkaamista sanoa. Esimerkiksi maitoallergiselle on helpompi muokata resepti, jossa alkuperäisissä aineksissa ainoa sopimaton on itse maito ja/tai voi, kuin resepti, jonka kaikki pääraaka-aineet ovat maitopohjaisia. Tai resepti, jossa vain mausteet ovat ongelmana. Itse lähden liikkeelle usein joko gluteenittomasta tai vegaanisesta reseptistä, sillä silloin on jo osa sopimattomista todennäköisesti itse alkuperäisessä sopiviin vaihdettuna.
Miten aloittaa reseptin kehittely?
Täysin uuden kehittäminen on hieman eri, kuin valmiin muokkaaminen. Jopa hyvin paljon muokkaamista vaativa muokkaaminen. Uutta reseptiä kehitellessä sinulla ei oikeastaan ole pohjaa, mitä lähteä muuttelemaan, vaan joudut itse miettimään mitkä ainesosat sopisivat keskenään maun suhteen yhteen, millaista koostumusta haet, jne. Mutta käytännössä kehittely lähtee liikkeelle siitä, että mitä mitä sinä haluat reseptiltäsi ja sen jälkeen vain yrityksen kautta etsimään reitti tuon ajatuksen toteuttamiseksi. Usein tämä vaatii myös muokkaamista enemmän tutkimista eri raaka-aineiden yksilöllisistä ominaisuuksista ja niiden huomioimista.
Mitä reseptien muokkaamisessa ja kehittämisessä kannattaa huomioida?
Ei kannata odottaa täysin yksi yhteen samanlaista, kuin alkuperäinen resepti. Maku ja koostumus väistämättäkin, kun ainesosia korvataan. Joten ei kannata pyrkiä täysin samaan, yleensä tavoitteena on vain mahdollisimman samaa maun pysyessä hyvänä. Lisäksi se, ettei kannata odottaa, että aina ensimmäinen yritys on se, joka onnistuu. Välillä vaaditaan monta epäonnistumista ennen onnistumista, ja se on osa prosessia, joka täytyy hyväksyä.
Kuljetko yrityksen ja erehdyksen kautta? Jos kyllä, niin kuinka paljon joudut kokeilemaan ennen kuin onnistut?
Hyvinkin vahvasti kyllä. Ei minulla olisi reseptejä, jos heti ensimmäisen epäonnistumisen jälkeen toteaisi, ettei tämä toimi. Kyllä onnistuminen vaatii välillä paljonkin yrittämistä. Välillä resepti onnistuu jo toisella kerralla. Ja välillä, kuten täytekakkupohjareseptini kanssa, voi mennä reseptin työstämiseen 7 vuotta, kun tulokset muistuttavat joko kengänpohjaa sekä maulta, että koostumukselta, tai murenevat käsiin, eivätkä ole täytekakuksi muunnettavissa.
Voiko reseptiä pitää enää alkuperäisen varianttina, kun useimmat ainekset on korvattu toisilla?
Voisin esittää kysymyksen. Tunnistaako lopputuloksesta ulkonäön ja/tai maun perusteella, mitä sillä on tavoiteltu? Jos se näyttää karjalanpiirakalta ja maistuu karjalanpiirakalta, voit sitä karjalanpiirakaksi kutsua, kunhan et yritä sitä kaupallisesti myydä sillä nimellä. Kun taas jos resepti tulee muokattua siihen pisteeseen, ettei sitä enää voi miltään kannalta tunnistaa alkuperäisen variantiksi, kannattaa sille antaa oma nimensä. Sitä voi sanoa, että tämä on saanut inspiraation reseptistä x, mutta ei ole enää sen variantiksi tunnistettavissa.
Hauskin fail?
Fail ei tullut itse reseptistä vaan siitä, että olin niin monta kertaa jo yrittänyt saada joulutorttutaikinani onnistumaan, niin yhdellä kerralla en sitten kirjoittanut ylös millaisissa mittasuhteissa olin ainesosia käyttänyt. Ja taikinasta tuli paras koskaan tekemäni. Jälkeenpäin minulla ei ollut mitään muistikuvaa mittasuhteista, enkä ole koskaan sen jälkeen saanut aikaiseksi yhtä hyvää, vaikka olenkin onnistunut hyvän ja luotettavan reseptin luomaan.
Onpa mielenkiintoinen blogi ☘️ Luin pari kirjoitustasi selektiivisestä mutismista ja tajusin yhtäkkiä että siitä saattoi hyvinkin olla kysymys kun kerran menin kokouksellemme varattuun huoneeseen kirjastossa ja siellä oli nainen, joka ei katsonut minuun lainkaan kun kerroin että tila oli varattu eikä sanonut mitään, mutta keräsi tavaransa ja poistui toiseen huoneeseen. Näin hänet vielä lasiseinän läpi. Hämmentävä kokemus, mutta on helpottavaa tajuta mistä siinä oli ehkä kyse.
VastaaPoistaSelektiivinen on outo sana, koska ulkopuolinen saa siitä väärän kuvan. Itselläni on Asperger, mitä mielelläni selittäisin muille. Reaktiot vain ovat usein vähätteleviä tai mitätöiviä. En viitsi kun ei ole pakko. Toisaalta mukavaa kun se on näkymätön vamma 😎😀
Rita, Kieltenopettajan kotiblogi
https://ritamentor.blogspot.com/
Kiitos ihanasta kommentista ❤️ Voi tosiaan hämmentää, kun kohtaa mutismin kanssa elävän henkilön. Etenkin kun emme välttämättä kykene selittämään, miksi toimimme sillä tavoin kuin toimimme. Eikä tuntematon tietenkään voi tietää meidän mutismista.
PoistaSelektiivinen on hieman sellainen sana joo, joka herättää vääränlaisia mielikuvia. Mutta sellaista se joillain diagnooseilla on. Neurokirjolaiset ovat joo myös sellaisia, joista saa kuulla paljon vähättelyä, etenkin jos on kirjon "yhteiskuntakelpoisessa" päässä ja kykenee arjessaan toimimaan. Että miksi sinulla tuollainen diagnoosi, kun hyvinhän sinä pärjäät, jne.
Näkymättömät vammat ovat mukavia, kun eivät heti huuda jokaiselle vastaan tulevalle, että tuolla on tällainen haaste elämässään. Mutta se on myös harmittava puoli siinä, että se ei näy ulkopuolelle, joten sitä on näkyviä vammoja helpompi vähätellä.