Mieleen jääneitä kohtaamisia hoivatyössä

Tätä postausta kirjoitellessani paluu kotihoitoon on vasta oven takana, mutta julkaisun aikaan olen jo kotihoidossa jo jonkin aikaa taas ollut. Niin ajattelin, että voisi tehdä hyvää miettiä kaikkia niitä kohtaamisia, jotka aikaisempina vuosina jättäneet lähtemättömiä muistoja.

Minä olen aina ollut se, joka juttelee toimien ohessa asiakkaan kanssa, kyselee kuulumisia, muistaa heidän kiinnostuksen kohteet, muistaa millaisena he tykkäävät aamupuuronsa syödä tai söikö mieluummin leipää/muuta aamupalaa, jne. Olen se hoitaja, joka kannustaa asiakasta tekemään itse, eikä näytä kiirettään käynneillä. Ja asiakkaat ovat pääsääntöisesti näistä asioista minussa pitäneet.

"Etkö sinä ole se mukava hoitaja, joka kävi paljon minulla viime kesänä?"

Oli yhden muistiasiakkaani kommentti, kun kävin hänellä ensimmäistä kertaa yli 8 kuukauteen ja olimme 10 minuuttia aamutoimia tehneet. Kyseisellä asiakkaalla muistisairaus oli sen verran pitkälle edennyt, ettei todellakaan ollut oletusarvoista, että olisi tunnistanut enää edes samana aamuna käynyttä hoitajaa päiväkäynnin aikaan. Oli hyvin liikuttavaa, etenkin, kun tuon jälkeen hän alkoi vielä tarkentamaan puhumalla asioista, joista olimme tuolloin edellisenä kesänä todella jutelleet. Tunnisti kuulemma minun rauhallisuuteni tällä uudella tapaamisella.

"Kai sä tuut vielä takasin?"

Kysyi eräs asiakkaani, kun olin viimeisenä työpäivänäni viimeisellä käynnillä hänen luonaan ja kerroin, että tämä on nyt viimeinen käynti, kun lopetan kotihoidossa ainakin tältä erää. Siihen täytyi sanoa, että en pysty sanomaan. Entisiltä työkavereiltani sain kuulla hänen kyselevän minun perääni vielä tämän jälkeenkin.

"Painu helvettiin, s-nan rasistinen solvaus."

 Aina, teki kuinka parhaansa tahansa, ei voi välttää myöskään ikäviä kohtaamisia. Välillä asiakkaan sairaus saa heidät käyttäytymään vihamielisesti, huutelemaan solvauksia, heittelemään tavaroita hoitajaa kohden, yrittämään rollaattorilla hoitajan päälle ajamista, jne. Jos hoitaja kokee olonsa turvattomaksi tilanteessa, on hänellä täysi oikeus poistua. Joidenkin asiakkaiden suhteen olemme joutuneet toteamaan, että emme kykene heille tarjoamaan sitä apua, jota he tarvitsisivat.

"Asiakkaan suhde puhujaan on nähnyt, että hän pitää sinusta suuresti, ja mitä minäkin olen nähnyt, niin olet aina niin mukava ja rauhallinen hänen kanssaan. Naapurikin kysyi tuossa yksi päivä, että onko se reipas, pyöräilevä hoitaja hänen, kun se vaikuttaa ihan enkeliltä."

Kertoi erään asiakkaan omainen sanoi näin, kun oli ollut käymässä minun saapuessani päiväkäynnille asiakkaan luokse ja poistuimme hänen luotaan samalla ovenavauksella. Hän kertoi, että silloin, kun minä käyn asiakkaan luona, hän voi luottaa siihen, että käynnillä tehdään kaikki, mitä on tehtäväksi sovittu.

"Jos se olis vaan sä ja toisen hoitajan nimi, jotka meillä kävis, ni oltais voitu jatkaa teidän asiakkaana."

Sanoi eräs asiakas, kun oli tehnyt päätöksen siirtyä yksityisen kotihoidon asiakkaiksi. Hänelle oli hyvin tarkkaa, kuinka asiat tehtiin, eikä suurin osa meidän hoitajistamme toimineet hänen tahtonsa mukaisella tavalla.

"Kun sä oot toisena, ni ei ees ketuta tulla tälle asiakkaalle."

Sanoi eräs entinen työtoverini, kun menimme kahta hoitajaa käynneillä tarvitsevalle asiakkaalle, joka oli pahimmillaan sekä fyysisesti, että henkisesti raskas hoidettava ja jolle harva tahtoi mennä. Asiakas sekä hänen omaisensa pitivät minusta, mitä kovin moni työtovereistani voinut sanoa. Heidän luonaan muilla tuli jopa tilanteita, joissa asiakkaan omainen meinasi käydä hoitajaan käsiksi. Useat puhelut esihenkilömme kävi heidän kanssaan ja kerran he antoivat jopa esihenkilöllemme kiitosta minun tavastani toimia heidän luonaan.