Pyhä Eupraksia Neitsyt

Tänään on ortodoksinen nimipäiväni. Ainakin näin sanotaan. Joutui pappi pitkän pohdinnan aikanaan kriparillani tekemään, ennen kuin nimesi taivaalliseksi esirukoilijakseni pyhän Eupraksia Neitsyen, jonka vuosittainen muistopäivä on tänään. Kuka hän on? Minulla ei ainakaan ollut mitään käsitystä, kun hänen nimensä ensimmäisen kerran tulin lukeneeksi. Kiitos vanhempieni, jotka tulivat antaneeksi ainoalle uskomaan päätyneelle lapselleen nimistä ainoan ei-ortodoksisen.

Joten, kuka hän siis oli? Hän oli keisarin sukulainen, senaattorin tytär, jonka äiti antoi keisarin hoviin isän kuoltua. Keisari kruunasi tuolloin kuusivuotiaan Eupraksian ylimystöpojan morsiammeksi ja häiden oli tarkoitus tapahtua lasten vartuttua. Mutta varttuessaan Eupraksia ymmärsi, mitä oli tapahtumassa ja tahtoi säilyttää neitsyytensä omistautuen Kristukselle. Hän pakeni Egyptiin äitinsä kanssa, joka myös pakeni välttääkseen uuden avioliiton. Matkansa varrella he lahjoittivat luostareille, kunnes jäivät pidemmäksi aikaa Theban nunnaluostariin, jonka asukkaiden elämä ihailivat. Lopulta Eupraksia kertoi äidilleen tahtovansa jäädä luostariin lopullisesti nunnaksi, eikä edes igumenian kuvaukset luostarin vaatimattomista oloista saaneet nuosta neitoa muuttamaan mieltään.

Kun äiti näki ettei hänen tyttärensä päätä voinut kääntää, antoi hän tuon igumenian haltuun ja jatkoi matkaansa jakaen omaisuuttaan pois ympäri itäisiä maita. Eupraksian ollessa vain 12-vuotias hänen äitinsä palasi Theban luostariin antamaan tyttärelleen viimeiset neuvot ja nukkumaan kuolonuneen. Äitinsä kuoltua Eupraksia jakoi lopun omaisuuden aikailematta köyhille, luostareille ja Egyptin kirkolle voidakseen tämän jälkeen omistautua askeettiseen elämään ilman huolia ja häiriöitä.

Keisari kuuli Eupraksian äidin kuolemasta ja oletti tytön tahtovan päästä nopeasti Konstantinopoliin solmimaan avioliiton ja nauttimaan perinnöstään. Vastaukseksi Eupraksia kuitenkin lähetti, että hänet oli kruunattu Kristuksen morsiammeksi ja pyysi keisaria lahjoittamaan hänen vanhempiensa Konstantinopoliin jäänyt omaisyys köyhien auttamiseksi.

Neljänä päivänä viikosta Eupraksia söi ainoastaan vettä ja leipää rientäessään koko sydämestään taivaallisen Sulhasensa puoleen, mutta kykeni siitä huolimatta hoitamaan kaikki hänelle sisaristossa uskotut työt. Kiusausten edessä hän kilvoitteli entistä enemmän. Niin Paholainen onnettomuuksineen, kuin kateutta täynnä olevat sisaretkin haastoivat hänen kilvoitteluaan. Kateellisen sisar Germanan kerrotaan moittineen pyhää Eupraksiaa väittäen tämän harrastavan äärimmäsen askeettisia kilvoituksia vain voittaakseen muun sisariston puolelleen ja noustakseen seuraavaksi igumeniaksi. Silloinen igumenia rankaisi sisar Germanaa pahoista puheista, jolloin Eupraksia meni itse igumenian puheille pyytäen Germanalle anteeksiantoa.

20 vuotiaana Eupraksian kilvoittelu oli Jumalalle niin mieluisaa, että hän sai armon tehdä ihmeitä. Hän paransi rukouksillaan paikallisten asukkaiden sairauksia ja 30 vuotiaana hän siirtyi tästä maailmasta taivaan iloihin.

Mitä hänen elämänsä opettaa? Eupraksian elämä ja opetukset korostavat maallisesta kunniasta luopumista, syvää kuuliaisuutta, nöyryyttä ja kilvoittelua. Hän luopui maallisesta perinnöstään ja loisteliaasta avioliitosta, sillä elämän todellinen arvo mitataan hengen lahjoissa. Esimerkillään hän opetti luopumista omasta tahdostaan, hän teki raskaimmatkin kuuliaisuustehtävät nöyrästi muiden palvelemiseksi. Hän painotti jatkuvan sisäisen rukouksen ja ruumiin paaston tärkeyttä omien himojen voittamiseksi. En ole lähelläkään hänen pyhyyttään, mutta silti hänen elämästään on tullut merkittävä peili omalle toiminnalleni.